Moderni kirjallisuus

Erityisesti kirjallisuuden saralla moderni tarkoittaa montaa asiaa, sen lisäksi että se tarkoittaa nykyaikaista yleisessä kielenkäytössä. Modernismi sai alkunsa vastalauseena 1800-luvun koristeelliselle ja vanhoja tyylisuuntia kierrättävälle taiteelle, jota kirjallisuudessa edusti romantiikka.

Jotkut rajaavat kirjallisuudessa modernismin maailmansotien väliseen aikaan, mutta useammin modernismin katsotaan kehittyneen silloin ja jatkuvan tähän päivään asti, tosin kilvan 1960-luvulta alkaneen postmodernismin jälkeen; sen jälkeen ei olekaan juuri suuria ismejä syntynyt, jotkut kutsuvat multikulturalismia tyylilajiksi, kun se on tarkemmin ottaen kirjallisuuden aihe.

Modernin kirjallisuuden “klassikkoja” ovat muun muassa James Joycen Odysseus ja Virginia Woolfin tuotanto. Suomalaisessa kirjallisuudessa Tulenkantajat ja Edith Södergran toivat modernismin ensi kerran Suomeen, mutta se ei juurtunut vaan modernismin ajan katsotaan alkavan Suomessa 1950-luvulla. Realismi koettiin läheisemmäksi ja se pysyi suosittuna pitkään: modernismin merkkeinä proosassa pidetään tarinan sirpaloitumista ja yksilön näkökulman keskeisyyttä. Moderneista kirjailijoista tärkeimpiä ovat esimerkiksi Veijo Meri ja runoilijoista Aila Meriluoto. Veijo Meren kirjoissa yhdistyy pelkistetty realismi ja modernismi, ihmiskuvaus ja yksilön kokemus on keskiössä eri tavalla kuin esimerkiksi Väinö Linnalla, jonka realismi alkaa sekin jo lähestyä modernismia.